Ajatus heittelee. Todellisuus ja kuvitelmat sekoittuvat. Arjessa ei ole enää järkeä, järjettömyyksissä kyllä.

Miltä tuntuu, kun oma mieli repeilee? Miten olla, kun oma ja muiden todellisuus eivät enää kohtaakaan? Miten elää ihmisen kanssa, joka ei ole enää sama ja tuttu? Voiko oman järkensä säilyttää muistisairaan rinnalla?

Kansallisteatterin Pirunpuntari kiertelee näiden kysymysten äärellä. Pirunpuntari on kertomus avioparista, jonka keskinäinen suhde muistisairauden myötä muuttuu miehestä ja vaimosta potilaaksi ja omaishoitajaksi. Esitykset Omapohjassa ovat jo päättyneet, mutta keväällä Pirunpuntari lähtee kiertueelle teatterin seinien ulkopuolelle.

Pirkko Jaakolan teksti on kiehtovaa, sen rytmi tempaa katsojan penkissään etunojaan, höristämään korviaan, imemään joka sanan itseensä. Jaakolan tapa leikitellä tekstillä ja pyöritellä sana-assosiaatioita on enemmän kuin kotonaan muistisairauden kuvailussa.

Juha Variksen ja Katja Joutsijoen näyttelijätyö ansaitsee kiitoksen. Varsinkin Varis tulkitsee hämmentynyttä ja sairautensa kanssa kamppailevaa miestä koskettavasti.

Kuva: Suomen kansallisteatteri