Tällaisena päivänä pitäisi saada käpertyä. Tällaisena syksyn runtelemana harmaana päivänä pitäisi saada lämpöä. Tällaisena päivänä, tänään, pitäisi olla tarjolla ekstra-annos pehmeyttä.

Pitäisi saada paeta peiton alle, lämpimään kainaloon. Pitäisi voida kuulla itsestään jotain kaunista, saada kätösiinsä kuppi kuumaa kaakaota. Pitäisi tuntea, että silitetään.
Ei niin, että teen sen kaiken itse: keittelen kaakaon, siirrän ajatukset vaikka väkisin kuubalaisille kuumille rannoille, rakennan sänkyyn pesän, ajattelen itsestäni hyvää.
Joskus, tällaisina marraskuisina maanantaina, jotain pitäisi tulla pyytämättä, vaatimatta, itseni ulkopuolelta.