Pidän ihmisistä, jotka pysähtyvät vaihtamaan kuulumisia muutaman mukavan lauseen verran. Katsovat päin ja antavat hymyn ulottua silmiin asti.

Pidän ihmisistä, jotka pysähtyvät ja hymyilevät, vaikka ei tarvitsisi. Vaikka voisivat vain tervehtiä etäältä. Vaikka voisivat aiheettomasti vaivaantua siitä, mitä muualla on ehkä tapahtunut. Mutta eivät vaivaannu vaivautumaan, vaan katsovat silmiin ja ottavat ihmiset niin kuin ennenkin.